Mahlulta maailman ääriin 1

Orvokki Ahonen | 15.2.2012 1.00

Vietin lapsuuteni Saarijärven Mahlun kylällä. Isäni oli syntynyt Saarijärvellä, mutta äitini oli kotoisin Pyhäjärveltä. Äidin vanhemmat olivat ensimmäisiä helluntai-uskovia paikkakunnallaan ja äiti oli tullut jo nuorena uskoon. Hän lähti työhön Helsinkiin ja liittyi siellä Saalem-seurakuntaan.

Jumala oli puhunut äidille evankeliumin työstä ja hänet lähetettiin vanhemman naisevankelistan kanssa Keski-Suomeen. He tulivat Mahlun kylälle ja alkoivat järjestää siellä hengellisiä tilaisuuksia. Ihmiset tulivat joukolla kuuntelemaan kitaran säestyksellä esitettyjä reippaita lauluja ja Jumalan Sana ja Pyhä Henki vaikutti heissä synnintuntoa. Eräässä tupakokouksessa isäni tuli uskoon, vaikka monet epäilivät isäni uskoontulon johtuvan vain nuoresta naisevankelistasta. Uskovien joukko kasvoi ja Mahlun Siion seurakunta perustettiin vuonna 1936.

Nuoret menivät naimisiin ja heille syntyi viisi lasta, kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Olen toiseksi vanhin lapsi. Äidin evankelistan tehtävä muuttui osittain perheenäidin tehtäviin, mutta usein vanhempani pakkasivat kirjat, kitaran ja meidät lapset pyörän tarakalle ja lähtivät kertomaan Jeesuksesta eri kylille. Olen usein ihmetellyt, miten he jaksoivat raskaan työpäivän jälkeen vielä lähteä kokousten pitoon useana iltana viikossa.

Vaikka kasvoin uskovassa kodissa, tiesin, että en voi vanhempieni uskolla mennä taivaaseen. Jumala kutsui minua yhteyteensä ja tunsin olevani suuri syntinen. Kaksitoistavuotiaana tein henkilökohtaisen valintani seurata Jeesusta, mutta olin arka kertomaan siitä. Pelkäsin, että koulutoverit pilkkaisivat minua. Sitten Jumala täytti aran lapsensa Pyhällä Hengellä ja sain valtavan ilon. Uskonratkaisuni on vaikuttanut kaikkiin myöhempiin vaiheisiin elämässäni.

Kodissani vieraili usein lähetystyöntekijöitä. Kuuntelin ihmeissäni heidän kertomuksiaan kaukaisista maista ja ihmisten kärsimyksistä henkien pelon ja noitatohtoreiden käsissä. Lähettien into ja rakkaus kärsiviin ihmisiin ja antautuminen Jumalalle tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Ymmärsin, että vain sanoma Jeesuksesta ja Hänen sovitustyöstään ristillä voi katkoa pimeyden kahleet ja antaa ihmisille toivon ja avun. En "havitellut" itse koskaan lähteväni lähetyskentälle, mutta lupasin koko elämäni Hänen käyttöönsä.

Orvokki Ahonen Englannin kätilökurssilla

Rukoilin Jumalan johdatusta ammatinvalinnassa. Vuonna 1959 valmistuin apuhoitajaksi Mikkelissä ja pääsin työhön Auroran sairaalaan Helsinkiin. Kävin uskollisesti seurakunnassa, mutta Jumalan hiljainen puhe lähetystyöstä ei antanut rauhaa. Tein hullulta tuntuvan päätöksen vuonna 1965, sanoin itseni irti työpaikastani ja lähdin yksin Englantiin opiskelemaan kieltä. Olin päivät kerros-siivoojana Guest Housissa ja illat kielitunneilla. Englantiin mennessäni osasin vain pari lausetta." My name is Orvokki Ahonen and I come from Finland." Osan ajasta olin sairaalassa harjoittelijana ja siellä kielitaito oli kovalla koetuksella. Eräänä yönä sairaanhoitaja ihmetteli, miten nään hoitaa potilaita melkein pimeässä. Kerroin, että minulla on yösilmät! Yövuorossa oltiin silloin kolme kuukautta yhteen menoon ja eräänä yönä kävin laittamassa eri osastoilla seitsemän vainajaa. Uni ei sitten meinannut tulla, kun pääsin sänkyyn.

Kuulin suomalaiselta ystävältäni, että voisin yrittää hakea kätilökurssille. En uskonut pääseväni, mutta hain ja yllätyksekseni pääsin. Se oli kovaa aikaa kehnon kielitaitoni vuoksi, mutta Jumalan avulla ja suomalaisella sisulla suoritin kurssin loppuun. Kävin vielä kolmen kuukauden kurssin Kätilö-opistolla ja sain kätilön oikeudet myös Suomessa 1969.

Orvokki Ahonen

 

Aiheet: Lähetystyö