Onko rukouksella merkitystä?

Paavo Pitkänen | 26.4.2020 16.05

Olen huomannut tämän 44 vuoden aikana, minkä olen uskossa ollut, että kyllä rukouksella on isokin merkitys, kun se tapahtuu nöyryydessä ja tietoisena siitä, kuka Jeesus todella on.

Mutta rukoilenko vain tavan vuoksi, ajatukset jossakin ihan muissa asioissa, tai rukoilenko ikään kuin velvollisuudesta osoitaaksemme Jumalalle, että kyllä olen hyvä uskova, kun rukoilen joka päivä niin paljon. Tällaisessa rukouksessa tyydytämme vain itseämme. Elämä on vain sellaista tasapaksua, joka ei tunnu yhtään miltään. Ei synny ahaa-elämyksiä, eikä usko kasva yliluonnollisiin asioihin.

Olen huomannut, että parhaiten olen saanut rukousvastauksia jopa yövuoteella tai vaikkapa keskellä päivää sairaalassa ollessani. Jos hätä on polttava, niin ihminen antautuu täysin Jumalan armon varaan. Silloin ihminen antaa koko sydämestään kaikki valtuudet Jumalalle, eikä ole enää mitään menetettävää. Silloin ei enää uskota sielunvihollisen kuiskutteluun, että joudut uhraaman jotakin, ehkä rahasi, varsinkin jos menet vapaiden suuntien tilaisuuksiin. Voin sanoa sinulle, että siellä ei vaadita mitään. Ei panna ulosottoon, jos et maksa kirkollisveroa, vaan kaikki on vapaaehtoista.

Voi kuinka moni on uskonut tuota valehtelijaa ja menettänyt monia siunauksia elämästään. Annetaan kaikki valtuudet Jumalalle ja uskotaan, että Hän kyllä osaa hoitaa asioitamme paremmin kuin me itse. En ole halunnut tehdä elämälleni sellaista vahinkoa, että uskoisin heti kaikki mieleen nousevat asiat, jotka miellyttävät omia suunnitelmiani. Katson ensi, mitä Jumalan sana sanoo ja mitä neuvoja Jeesus meille antoi.

Muistan, kuinka keskussairaalassa ollessani annoin Jumalalle kaikki valtuudet, kun hätä oli jo suuri, kun tulehdukset eivät meinanneet loppua syöpäleikkauksen jälkeen. Oli sunnuntaipäivä, noin kello kaksi iltapäivällä. Sanoin Jumalalle, että suostun siihen enkä katkeroidu, vaikka Sinä kutsut minut jo täältä pois, sillä tiedän, että et tee virheitä. Mutta haluaisin olla vielä rakkaan vaimoni ja lasten ja  lasten lasten kanssa täällä vielä vähän aikaa. Olla heille apuna ja suo se armo, ettävoisin olla täällä vielä jotakin ihmistä hengellisesti auttamassa.

Uskotki, että heti sauraavana aamuna tulehtusarvot alkoivat laskea. Pääsin kymmenen päivän kuluttua pois sairaalasta. Olen saanut olla jo neljä vuotta perheeni kanssa ja olen saanut monelle kertoa, kuinka Jeesus rakastaa meitä. Kunhan vain olisimme näyriä ja tottelisimme hänen sanaansa.

Tiedätkö, että siitä se ilo ja rauha tulee, kun Jumala kasvattaa uskoa vaikeuksienkin keskellä.