Arto Riihinen 29.3.2017


Pyhä ja syntinen


Pyhyys on Jumalan ominaisuus
• 2 Moos. 15:11, Jes. 57:15, Jes. 6:1-4: Jumala on pyhä.
• 3 Moos. 11:44-45, Matt. 5:48, 2 Kor. 6:14-7:1, Efes. 5:27. Hän odottaa seuraajiltaan pyhyyttä.


Ihmisen syntisyys ja syntien sovitus
• Synti erottaa ihmisen pyhästä Jumalasta. Room. 3:10-18,23
• Kristus on sovittanut syntimme. Pääsemme Jumalan yhteyteen. Room. 3:24-26, Joh. 1:12
Uskovan pyhä asema ja pyhä elämä
• Pyhitystä voidaan tarkastella kahdesta näkökulmasta: Uskova on pyhä, mutta myös hänen elämänsä tulee pyhittyä.


Pyhä asemamme:
• Olemme pyhitettyjä kertakaikkisesti Hebr. 10: 10. Kristus on pyhityksemme. 1 Kor. 1:30. Jumalan vaikutusta on se, mitä me Kristuksessa olemme. Jumala on antanut meille Kristuksen ”viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi”.
• Meidän asemamme Jeesukseen uskovina Jumalan edessä on se, että olemme pyhiä Kristuksessa. Emme voi millään omalla työllämme parannella asemaamme Jumalan edessä, sillä meistä tuli pyhiä silloin, kun tulimme Kristuksen yhteyteen. Asemamme muuttui heti pyhäksi. Pyhitys on Jumalan lahja eikä se riipu millään tavalla meidän omasta ansiostamme. Niinpä esim. Korintin seurakunnassa Paavali kutsui Korintin uskovia Kristuksessa pyhiksi, vaikka seurakunnan keskellä oli suoranaista syntiä ja vääryyttä.


Pyhä elämämme:
• Uskovan elämän pyhitys on sitä, että uskovan ihmisen moraalinen tila muuttuu samanlaiseksi kuin oikeudellinen asemamme Jumalan edessä. Jumalan sana kutsuu ihmistä pyhitykseen 1 Piet. 1:13-16. Pyhitys on välttämätöntä; Hebr. 12:14. Elämämme täytyy pyhittyä, mutta se vaatii aikaa ja kasvamista Jumalan hengen johtamana Jumalan tiellä. Jumala näkee meidät pyhinä Kristuksessa, vaikka elämämme ei ole moitteetonta. Emme muutu heti täysin Kristuksen kaltaiseksi. Meissä ei synny heti Hengen hedelmää.


Perusasioita pyhityksestä
• Pyhitys on erottautumista Jumalalle sekä puhdasta ja eheää elämää.
• 1 Tess. 5:23 Pyhitys on Jumalan vaikuttamaa, se ei ole meidän aikaansaannostamme.
• Gal 5:16,25, Room. 15:16 Pyhitys on Pyhän Hengen työtä.
• Fil 2:12,13, Room 8:13, 12:2 Kuitenkin myös uskovalla itsellään on rooli pyhityksessä.
• Room. 8:29 Pyhityksen tavoite on Kristuksen kaltaisuus.
• Fil. 1:6 Pyhitys on prosessi, joka tapahtuu vähitellen eikä yhtä äkkiä.
Arto Riihinen 29.3.2017 2 (2)
Näkökulmia uskovan pyhitykseen
Mikä on uskovan ihmisen tila uskoon tulon jälkeen: pyhä vai syntinen? Tästä on monta
käsitystä; ääripäät:


1) Käsitys: uskova on synnitön ja täysin pyhittynyt
Uskova voi saavuttaa täydellisen pyhityksen, ja hän ei tee syntiä. On mahdollista pysyä
erossa synnistä. Jumalan sana kehottaa tähän jokaista uskovaa. (Efes. 4:13, 1 Tess. 5:23.)
Uskova voi elää Jumalan tahdon mukaisesti. Synnittömään elämään tulee pyrkiä ja se
tavoite on realistinen. Voidaan iloita Jumalan täydellisestä työstä ihmisessä.


2) Käsitys: uskova on syntinen eikä saavuta pyhitystä
Uskova ei pysty elämään synnittömästi tämän elämän aikana. Perisynti on kiinni ihmisessä ja
synnittömyys on epärealistinen tavoite. (1 Joh. 1:8-10, Room. 7:18,19.)
 Jumalan lain tehtävänä on herättää synnin tunto ja ajaa ihminen Kristuksen yhteyteen,
mutta Jumalan sanan moraaliset tavoitteet ovat saavuttamattoman korkealla.
 Uskovan elämässä on syntejä – pieniä tai suuria, eikä niistä päästä eroon. Vain armosta ja
Jeesuksen pyhyydestä voidaan iloita, omia syntejä surren.
Huomioitavia asioita


Synti on muutakin kuin ulkonaisia tekoja. Se on vääriä asenteita, ajatuksia, joita on jokaisella
ihmisellä – myös uskovalla. Emme saa unohtaa, että Jumala on pyhä. Joudumme
rukoilemaan vuorisaarnan tavoin: ”anna meille anteeksi meidän syntimme, niin kuin mekin
anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet...”
Voimme elää pyhää elämää Kristuksessa, vaikka emme ole täydellisiä. Täydellisiä eivät
myöskään olleet Raamatussa uskon esikuviksi mainitut ihmiset (Hebr. 11). Jatkuvassa
syyllisyydessä eläminen ei ole tervettä. On oikein iloita siitä, millaista muutosta Jumala on
saanut aikaan elämässä (1. Kor. 15:10).


Syntiin lankeaminen ja synnissä eläminen ovat eri asioita (1. Joh. 3:4-6). Jos lankeamme,
emme jää palvelemaan syntiä. Emme saa lakata taistelemasta syntiä vastaan. Palaamme aina
Kristuksen luokse ja teemme parannuksen. Elämme Hengen johdossa, emme lihan vallassa.
Meidät on kutsuttu pyhään elämään Hengen johdossa – mutta oman lihamme vallassa
emme siihen pysty. Ilman Jumalan Hengen vaikutusta elämässämme syntyy lihan tekoja.
Omalla yrityksellämme emme pyhity, mutta Kristuksessa, Pyhän Hengen johtamana,
elämme pyhää elämää. (Gal 5:17, Room. 8:7,13.)


Täydellisyys on täydellistä riippuvuutta Jumalasta. Kristus on meidät vanhurskauttanut ja
pyhittänyt, täydellisesti. Kristus pelastaa, ei elämämme pyhityksen määrä.
Purjehtija purjehtii kohti Pohjantähteä, vaikka tietää, ettei koskaan saavuta tähteä. Suunnan
säilyttäminen on purjehtijalle ehdottoman tärkeää, koska hän haluaa perille satamaan.
Myös uskovalla ihmisellä on päämäärä, jota kohden koko ajan kuljemme.