Ei laki vaan usko

Kirje Galatalaisille 3: 1-6

Galatalaiskirjeen tausta

Paavali oli vieraillut galatalaisten keskuudessa, ja julistanut heille evankeliumia.

Evankeliumi on ilosanoma siitä, että Jeesus Kristus on ristiinnaulittu ja hän on kuollut meidän edestämme. Paavali julisti vanhurskautta uskon perusteella: Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna. (Gal. 3:1)Paavalin julistama sanoma otettiin vastaan ja seurakunta syntyi. Tämän jälkeen Paavali jatkoi matkaansa ja aika kului.

Toisenlaiset opettajat

Myöhemmin Galatiaan tuli toisanlaisia opettajia. He olivat julistaneet Galatian seurakunnalle toisenlaista evankeliumia. Kun Paavali oli ollut Galatiassa, ihmiset olivat ottaneet totuuden vastaan Paavalin sitä heille julistaessa. Heistä oli tullut totuudelle kuuliaisia. Mutta nyt he olivat luopuneet tästä totuudesta, koska heille oli tuotu toisenlainen evankeliumi.

Toisenlainen evankeliumi

Toisenlainen evankeliumi oli omien tekojen ja lain evankeliumia. Se oli orjuuden evankeliumia, jonka sanomassa oli orjuuden eikä lapseuden henki. Tosiasiassa se ei edes ollut evankeliumia. Paavali julistaa, että ei ole mitään toista evankeliumia kuin se, minkä hän oli galatalaisille julistanut.

”Te mielettömät galatalaiset”

Paavali hyvin huolestuneena ja ajoittain hyvin tiukastikin kirjoittaa galatalaisille. Kirjeen kolmas luku alkaa näin: Te mielettömät galatalaiset. (Gal 3:1).Vuoden 1938 käännös sanoo, te älyttömät galatalaiset. Jos aloittaisin saarnani kertomalla, kuinka pölvästejä te olette, niin luulen, että se loukkaa teitä. Paavali kuitenki aloitti tekstinsä hyvin tiukasti: Kuka teidät on lumonnut? (Gal. 3:1).

Ei tässä varmastikaan ollut kyse mistään käärmepillilumouksesta, josta olette nähneet kuvia. Kun Paavali kuulee galatalaisten elämästä, hän kysyy, oletteko te menneet aivan sekaisin. Onko järki jättänyt teidät? Sen tähden hän sanoo, te älyttömät, te mielettömät galatalaiset. Ymmärrämme, että ei ole tarkoitus olla älytön. Järjelläkin on tekemistä uskonasioiden kanssa.

Päämäärä

Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin?(Gal. 3:3). Mikä on se päämäärä, josta Paavali puhui? Uskon päämääränä on sielujen pelastus. Me uskomme, että meidän sielumme pelastuvat. Ennen kuin tulimme uskoon, olimme tulleet tietoiseksi syntisyydestämme. Emme edes tajunneet olevamme syntisiä. Sitten Jumalan Henki sai kuitenkin herättää tuntojamme, niin että tulimme ymmärtämään, että minä olen rikkonut Jumalaa vastaan. Puhutaan synnintunnosta, joka sydämissämme heräsi. Ei ihminen edes ymmärrä Jumalan puoleen kääntyä, ellei synnintunto saa hänenkin sydämessään heräsi.

Olen kuullut kerrottavan eräästä pariskunnasta: Rouva oli uskossa ja kävi ahkerasti seurakunnassa. Hän rukoili kovasti miehensä puolesta, joka ei ollut uskossa. Vuodet vierivät, ja rouva vain jaksoi uskollisesti rukoilla. Mies oli kaikin puolin kunnollinen tavoiltaan, mutta ei vain osannut ottaa evankeliumin sanaa vastaan elämäänsä. Eräänä päivänä mies alkoi käyttää alkoholia. Puoliso ajatteli, että miehen kohdalla ei ole enää mitään toivoa. Kävi kuitenkin niin, että viikon kuluttua mies tuli uskoon. Synnintunto hänessäkin heräsi.

Kun tulimme Jumalan luokse, meissä oli herännyt synnintunto. Meistä ei kukaan tullut silloin Jumalan luokse ansioluettelon kanssa, syntisinä tulimme Jumalan eteen. Se, mitä me kaipasimme, oli armo ja anteeksianto. Luottamus siinä hetkessä, kun otimme Kristuksen vastaan, oli se että Kristuksen työ meidän edestämme riittää. Ei ihminen synnintuskassaan ala esittelemään hyviä tekojaan. Hän todella haluaa armoa ja anteeksiantoa. Me olimme kuolemaantuomittuja; meillä ei ollut mitään ansioita. Olimme syntisiä, mutta armosta saimme elämän!

Pyhä Henki on Puolustaja, näin Jumalan Sana opettaa. Pyhä Henki on annettu meille. Jeesus sanoi: Minä menen pois, mutta Isä lähettää teille toisen puolustajan, Pyhän Hengen. Ymmärsimme, että elämämme on sen varassa, että Pyhä Henki on meissä, että meillä on Puolustaja. Tunsimme itsemme syntisiksi ja heikoiksi. Kiitimme siitä, että meillä on Pyhä Henki, joka auttaa meitä eteenpäin. Niin lähdimme kulkemaan elämän tietä eteenpäin. Kasvoimme uskossa ja kilvoittelimme. Kasvoimme pyhityksessä ja Kristus sai sijaa elämässämme. Kaikki näytti hyvältä.

Tässä on se vaaran paikka, josta Paavali kirjoittaa. Kun tulimme Jumalan luokse, olimme syntisiä. Kun sitten elämme uskonelämää, niin jossakin vaiheessa alamme ansioitumaan. Omilla oikeilla valinnoilla ja pyhällä elämällä alkaakin olla merkitystä. Ne ovat hyviä asioita, jotka kuuluvat uuteen elämään. Mutta ne saavat myös sellaisen merkityksen, että ne ovat ikään kuin ansioita Jumalan edessä. Kun katsomme elämäämme, niin olemme mielestämme onnistuneet jo kohtuullisen hyvin. Omat hyvät teot ja oma hyvä uskonelämä on saanut aina vain suuremman merkityksen. Silloin on hyvin lähellä se, että toisenlainen evankeliumi, joka ei edes ole evankeliumi, saa meidät valtaansa.

Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin? (Gal. 3:3).

Paavalin kysymys

Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin? (Gal. 3:2). Muistatko sen päivän, kun tulit uskoon ja rukoilit: Herra, täytä minut Hengelläsi! Ja Herra antoi Pyhän Henkensä. Vai oliko se sittenkin niin, että sinä ensin täytit Jumalan vaatimusten mitan, ja sitten Herra antoi sen mitä pyysit? Saitko sen mukaan kuin olit itse ansainnut?

Pyhä Henki

Pyhä Henki vuodatettiin meidän elämäämme voimaksi, varustukseksi ja elämäksi. Henki johtaa meitä. Kun Pyhä Henki johtaa meitä, se saa elämässämme aikaan Hengen hedelmää. Jos lihallinen luontomme johtaa meitä, seurauksena ovat lihan teot. Kun Pyhä Henki saa johtaa meitä, tästä kasvaa Hengen hedelmää. Pyhän Hengen lahjoja kutsutaan myös armolahjoiksi. Jumala jakaa näitä omilleen tahtonsa mukaan, mutta ennen kaikkea seurakunnan rakentamiseksi. Me elämme Pyhän Hengen voimasta ja kuljemme eteenpäin Pyhän Hengen varustamina. Pyhästä Hengestä riippuvaisina teemme matkaa.

Meidän odotuksemme

Meillä on kaipaus kokea Jumalan suurempaa läsnäoloa. Viikko toisensa jälkeen rukoilemme: ilmesty Herra voimallisemmin! Osoita voimasi selkeämmin keskuudessamme! Tee meidänkin keskuudessa niitä tekoja, joita teit maanpäällisen vaelluksesi päivinä. Tee niitä tekoja, joita me kuulemme Sinun tekevän tänäkin päivänä jossakin muualla. Sitä me odotamme ja janoamme. Voi, kun Herra parantaisi sairaita ja voimatekoja tapahtuisi.

Miksi ei?

Kun rehellisesti katsomme ympärillemme, joudumme kysymään, miksi ei? Me kiitämme siitä, mitä Herra on tehnyt tähän asti. Mutta jos rehellisiä olemme, niin voimme todeta, että emme ole nähneet Herran tekoja niin paljon kuin mitä olemme odottaneet. Kyselemme, miksi ei? Vastauksia on niin monta kuin on vastaajiakin. Pitää tehdä parannusta, pitää herätä rukoilemaan. Joku on sanonut viisauden: Kun tulet seurakunnan musiikkijuhlaan, näet kuinka suosittu seurakunnan kuoro on. Kun tulet seurakuntaan sunnuntaina päiväjumalanpalvelukseen, näet kuinka suosittu pastori on. Kun tulet keskiviikon rukouskokoukseen, näet kuinka suosittu Kristus on.

Pitää tehdä parannusta ja pitää herätä rukoilemaan. Me elämme parannuksen teosta. Elämme rukouksesta. Mutta vieläkin jotakin puuttuu. Olen joskus puhunut kyykkyhypyistä ja etunojapunnerruksista! Jotakin, mitä meidän vielä pitää tehdä. Ja ilman ajatusta, ei vielä tänään. Mutta vielä joskus tulee se päivä, jolloin Herra vuodattaa Pyhän henkensä ja tekee ihmeellisiä asioita. Kun ajattelemme, mitä pitäisi tapahtua, että Herra tekisi ihmeellisiä tekoja keskellämme, niin se on kuin rima, jota aina vain hiukan korkeammalle nostamme. Sen verran korkealle, että emme voi täyttää sitä. Tässä meillä on selitystä siihen, että on vähän kuivaa hengellisesti. Sanomme, ei Herra saanutkaan tehdä suuria tekoja. Toki Hän kutsuu meitä parannuksen tekoon ja rukoukseen. Paavali kirjoittaa galatalaisille: Lahjoittaako Jumala teille Hengen ja antaako Hän voimatekojen tapahtua teidän keskuudessanne sen tähden, että te noudatatte lain käskyjä, vai sen tähden, että te uskotte kuulemanne evankeliumin? (Gal. 3:5).Mitä Paavali asettaa ehdoksi voimatekojen tapahtumiselle seurakunnan keskellä? Ei hän puhunut kyykkyhypyistä tai etunojapunnerruksista. Hän asettaa ehdoksi sen, että uskomme kuulemamme evankeliumin. Tässä meillä on oppimista.

Paavalin käyttämä puhekieli

Paavali käyttää hyvin kovaa kieltä. Paavalia voidaan käyttää esimerkkinä silloin, kun opetetaan johtajuudesta. Hänet on helppo nostaa esimerkiksi, koska hän on niin paljon kirjoittanut Uuteen Testamenttiin. Olen kuullut Paavalista hienolla tavalla kuvailtavan, kuinka hän puuttui erilaisiin tilanteisiin erilaisin keinoin. Tämä on hyvää johtajuutta. Hän näki, milloin ihmistä piti kannustaa ja rohkaista eteenpäin. Joskus hän kertoo yleisiä periaatteita ja sanoo, että kyllä te itsekin tiedätte mitä tulee tehdä. Toisinaan hän hyvin tiukasti puuttuu asiaan. Niin hän galatalaisillekin oikein jyrähtää: kuinka te voitte olla noin mielettömiä! Kovaa kieltä! Te mielettömät galatalaiset, oi te älyttömät galatalaiset. Ei galatalaisia kiitelty, mutta kuitenkin Paavali näkee, että kaikki toivo ei ole vielä hävinnyt. Turhaanko tämä kaikki on tullut teidän osaksenne?Tuskinpa vain. (Gal 3: 4). Onko teille aivan turhaan julistettu evankeliumia, julistettu ristiinnaulittua Jeesusta? Nyt te olette luopuneet. Onko tämä turhaan tullut teidän osaksenne? Paavali kuitenkin näkee, että vielä on toivoa. Hän sanoo, tuskinpa vain tämä aivan turhaa on ollut. Galatalaisille puhutaan suoraan, mutta heille annetaan vielä toivoa.

Mutta nuo toisenlaisen evankeliumin julistajat; heille ei paljon toivoa annettu: Saisivat kuohita itsensä, nuo teidän yllyttäjänne! (Gal 5:12). Vakava harha vaati kovat keinot. Paavalin ajatus oli, että ei ainakaan lisää tulisi toisenlaisen evenkeliumin julistajia. Paavali esittää muutaman kysymyksen galatalaisille. Toivon, että mekin näitä kysymyksiä miettisimme, kun matkaa teemme. Meillä on jokaisella mielessä se kokemus, kun syntisinä tulimme Jeesuksen luokse ja saimme syntimme anteeksi. Olemme lähteneet matkaa tekemään uskossa ja kasvuakin on jo vähän tapahtunut. Olemme ainakin pyrkineet pyhään elämään. Pyhityksessä olemme varmasti jo hiukan päässeet eteenpäin. Ulkoisestikin elämä on monilla korjaantunut parempaan suuntaan. Voimme havaita paljon hyviä asioita. Näiden hyvien asioiden keskellä on vaarana alkaa ajattelemaan, että nämähän ovat ne meidän ansiomme Jumalan edessä.

Paavalin esittämät kysymykset

Paavali kysyy: Saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin? Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin? Turhaanko tämä kaikki on tullut teidän osaksenne? Lahjoittaako Jumala teille Hengen ja antaako Hän voimatekojen tapahtua teidän keskuudessanne sen tähden, että te noudatatte lain käskyjä? Nämä kysymykset tahdon jättää teille tutkittavaksi. Yhtä lailla tahdon niiden edessä tutkia itseäni. Tahdon käydä eteenpäin niin, että turvani on siinä, että uskon kuulemani evankeliumin.

Muistattehan…

Muistattehan Abrahamin: Hän uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi. (Gal. 3:6). Usko siis kuulemasi evankeliumi. Odota, että Jumala tänään osoittaa läsnaolonsa sinun elämässäsi. Tässä on opetus, jonka Paavali meille julistaa, ja jonka hän haluaa meidän tänään ymmärtävän. Aamen.

Kai Partti
Saarijärvellä 22.1.2012