Mahlulta maailman ääriin 12

Orvokki Ahonen | 13.5.2013 22.00

Työn alkuaikoina Nong Phaissa etsimme rukoillen uusia tapoja tavoittaa evankeliumilla lähialueen ihmisiä ja eri ihmisryhmiä.

Buddhan temppelit ja keltakaapuiset munkit ovat keskeinen osa kylien elämää. Halusimme viedä Uudet Testamentit ja hengellistä kirjallisuutta jokaiseen temppeliin. Hankimme kymmeniä Uusia Testamentteja ja kirjoitimme niihin seurakuntamme nimen ja osoitteen. Ajoin autoni temppelien lähelle ja nuoret miehet veivät kirjat munkeille. Joidenkin kanssa syntyi keskusteluja jopa väittelyä ja vain muutama munkki ei huolinut kirjaa. Me tytöt rukoilimme autossa koko ajan, että Pyhä Henki avaisi munkkien sydämet ottamaan vastaan Uuden Testamentin ja lukemaan sitä. Vain yksi kirja palautettiin seurakuntaan haukkumakirjeen kanssa. Jumalan pelastussuunnitelma koskee kaikkia ihmisiä ja Jesaja 55: 11 sanoo: "niin on myös minun Sanani, joka minun suustani lähtee; ei se palaa luokseni tyhjin toimin, vaan toteuttaa sen, mitä minä haluan, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin."

Syksyisin, kun sade-aika oli ohi ja riisi leikattu , kiersimme Jeesus-filmin kanssa eri kylillä. Suuret kuvakelat ja projektori lainattiin Baptisti-lähetykseltä Bangkokista ja tilaisuudet järjestettiin ulkona, kirkkaan tähtitaivaan alla. Alussa oli musiikkia ja todistuksia ja sitten vaikuttava filmi Jeesuksen elämästä, ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta hiljensi väkijoukon. Yleensä koko kylän väki tuli tilaisuuteen ja kärsivällisesti he istuivat matoillaan huopiin käärittyinä 3-4 tuntia. Näkikö Jeesus nämä ihmiset nääntyneinä ja hyljättyinä yrittämässä omilla teoillaan löytää rauha? Uskon, että Jeesus vieläkin ojentaa kätensä ja kutsuu kaikki työtätekevät ja raskautetut luokseen, että Hän voisi antaa heille levon ja rauhan.

Evankeliumin sanomaa vietiin myös kouluihin. Monet pienten kylien lapset eivät koskaan olleet kuulleet Jeesuksesta. Ensin opetettiin hengellinen laulu ja rukous ja sitten käsinukkien tai kuvien avulla kerrottiin joku Raamatun kertomus. Mielenkiintoisesti kerrotut kertomukset tuhlaajapojasta, laupiaasta Samarialaisesta ja Nooan arkista saivat suurenkin lapsijoukon kuuntelemaan. Jokainen lapsi sai myös värikkään hengellisen lastenlehden kotiin vietäväksi. Opettajat tulivat kiittämään ryhmäämme, sillä kyläkouluilla ei usein käynyt vierailijoita. Joulun alla kävimme suuremmissa kouluissa laulamassa ja kertomassa Joulun sanomaa ja veimme kaikille pienet paketit.

Kylvötyö on tehtävä ensin, sitten vasta voi odottaa satoa. Rovaniemeläinen ystäväni Helli Karppimaa on kirjoittanut runon kylväjästä:

Siementä kylvän, sadetta ootan., rukoilen:
" Kastele kylvötyö. Pelto on laaja,polttavi helle, voimani vaipuu ja saapuu yö."

Hartaana kuljeksin kylvömaita, siementä sirotan rukoillen.
Onhan Hän luvannut kasvun antaa, Hän, joka antoi siemenen.

Kerran on palkanmaksun päivä, kylväjät, leikkaajat palkitaan.
Jos elit Herralle uskollisna, saat käydä iloon ja kunniaan.

Kerto: " En minä tiedä, kuinka se itää, kuitenkin uskossa luotan vaan.
Siemen on hyvää ja Isäni tietää, milloin on satonsa antava maa."

 

Aiheet: Evankeliointi, Lähetystyö