Mahlulta maailman ääriin 11

Orvokki Ahonen | 12.1.2013 19.00

Minulla oli tilaisuus vierailla Thaimaassa vuoden 2012 lopulla. Mukanani olivat kaksi veljeäni vaimoineen, joten olin turvallisissa käsissä ja mukavassa seurassa.

Moni asia oli muuttunut parempaan suuntaan. Oli leveät, hyvät tiet, autokanta parantunut ja Bangkokiin oli rakennettu monia uusia pilvenpiirtäjiä. Surullista oli kuitenkin todeta, että monet perheet maalla yhä elivät köyhyydessä. Kehitys-lehden 4/2012 mukaan Thaimaa on suurten tuloerojen luvattu maa. Joka 13 thailainen on köyhä ja köyhyyden rajaksi määritellään 1.75 US dollaria päivässä.

Vierailut entisillä työalueilla Phetchabunin läänissä olivat mieleenpainuvia. Kävimme Witchianburissa, Phu Thoyssa ja Wang Phikunissa ja Nong Phaissa. Tapasin monia uskovia ystäviä ja työntekijöitä. Suurin ilonaihe oli se, että nämä saarnaajat vaikeuksista huolimatta olivat uskollisesti palvelleet Herraa ja monien lapset olivat työssä mukana seurakunnissa.

Phu Thoyhin oli avattu katukappeli, jonka työstä vastasi paikkakunnalla asuva veli. Hänellä oli evankelistan sydän ja halu viedä evankeliumia lähikyliin. Wang Phikunin seurakunta oli saanut pastorin ja siellä meillä oli riemullinen tapaaminen perinteisine thailauluineen ja karkeloineen! Muistelimme kiitollisina Jumalan suurta armoa kohdallamme vuosikymmenten aikana.

Nong Phaissa asuin tutussa huoneessa päiväkodin tiloissa. Jo aikaisin aamulla työntekijät ja lapset tulivat koululle ja piha täyttyi iloisista lapsista. Päiväkodissa ja esikoulussa on noin 350 lasta, joten ääntä ja menoa riittää. Koulun piha on melko ahdas ja ilman suojelusenkeleitä ei selvitä. Joka aamu suojelusta rukoillaan ihan tosissaan. Meidät otettiin koululla upeasti vastaan värikkäin esityksin.

Thaimaan kuninkaan syntymäpäivää vietettiin 5.12 esikoulun kentällä. Oppilaat marssivat sinne kaupungin halki koulupuvuissaan, jonka rinnassa on risti ja avonainen Raamattu. Tilaisuus aloitettiin rukouksella kuninkaan puolesta. Olen kiitollinen Jumalalle, että esikoulu on 27 vuoden ajan pitänyt kristilliset arvot selvästi esillä buddhalaisessa yhteiskunnassa.

Grace-House orpokoti on toiminut Nog Phaissa 15 vuotta. Se on suurelta osin rakennettu Lapin ystävien varoilla. Järjestimme Lapissa eri seurakunnissa konsertteja ja myyjäisiä ja Jumala siunasi pienet eväät. Kodissa on nyt 21 lasta. Nuorin Grace-tyttö on 6 kk ja vanhin tytöistä on 19 vuotias. Kyynelsilmin katselin, miten isommat tytöt hoitivat pienempiä ja myös pojilla oli tietyt tehtävät. Kodin "äidit" tekevät pyyteetöntä työtä ja ihmettelen heidän jaksamistaan pienten lasten kanssa. Heillä on huoneissaan 5 pientä lasta yölläkin ja kun kyselin, miten he selviävät, sain vastauksen.:" Nämä lapset ovat niin ihania. Illalla kukaan ei nuku ennen kuin on rukoiltu ja siunattu ja laulettu yhdessä. Nämä ovat Jumalan antamia meille." Löysin vain yhden asian, joka mahdollistaa tuon kaiken: RAKKAUS! Jumalan antama rakkaus! Paavali kirjoittaa: "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi kaikki usko, mutta minulla ei olisi rakkautta, en olisi mitään.."

Oli ilo tavata kummilapsia ja heidän huoltajiaan. Monet kiittivät saamastaan avusta. Joitakin oli autettu 20 vuotta. Nyt monet ovat jo työssä, perustaneet perheen ja toivat lapsensa "näytille" isoäidille. Huoltajat olivat erikoisen kiitollisia siitä, että lapset olivat saaneet käydä kristillistä koulua ja elämälleen hyvän perustan. Kummityö on kantanut hyvää ja kauaskantoista hedelmää lasten ja perheiden elämässä.


Matkalta jäi monia kiitosaiheita Jumalan avusta, mutta myös vakavia rukousaiheita. Herran ilmestymistä ja apua tarvitaan, että Jumalan tahto saisi tapahtua uskovien elämässä ja se oma tahto alistettaisiin Jumalan Sanan ja tahdon alle.

 

 

 

 

 

Aiheet: Lähetystyö