Mahlulta maailman ääriin 10

Orvokki Ahonen | 15.9.2012 22.00


Thaimaata kutsutaan hymyn maaksi. Lähetyssaarnaaja Lea-Raija Miinalainen-Umae on kirjoittanut runon erilaisista kasvoista.

 

 

 

Kuvia Thaimaasta

Eihän Thaimaa ole lähetysmaa,
mikäli mittatikkuna on länsimaalaistumisaste.

Sillä vaikka täällä on palmuja ja eteläistä merenrantaa,
hiljaisia vuoristopolkuja, eksoottisia heimokyliä
ja kurjia slummeja,
niin on myös nykyaikaisia rakennuksia, loistohotelleja,
hienoja autoja, muodikkaasti pukeutuneita ja
hyvin koulutettuja ihmisiä.
Runsaalla rahalla pystyy elämään länsimaisesti, ilmastoituna,
kohtaamatta maan todellisia kasvoja.

Sillä Thaimaalla on kahdet kasvot.
Toiset ovat hymyilevät ja tyynet,
helteelläkin aina viileän näköiset,
itämaisen ihmisen kauniit kasvot.
Ne kasvotvoit löytää turistinäytöksistä,
hotellien palveluskunnan joukosta,
Bangkokin keskikaupungilta,
väen purkauduttua ulos toimistoista ja pankeista
lounastunnilla ruokailupaikkoja ja kauppoja täyttämään.
Ne kasvot hymyilevät aina.

Ne toiset kasvot ovat
uupuneen kasvot illalla ruuhkabussissa,
ahdistuneet kasvot suuren thailaisen sairaalan odotussalissa
ja käytävillä.
Illalla hämärän tultua ne kasvot ovat
julkeat kasvot yökerhojen ja bordellien ovilla,
aamuyöstä ne ovat säälittävät kasvotravintolan pöydän ääressä,
kun Mekhongia on jäljellä pullon pohjalla enää tilkkanen.
Temppelikulkueessa ne kasvot kulkevat ohi
valkeiksi maalattuina, iloa teeskentelevässä
juopuneessa joukossa.

Epäjumalan eteen polvistuneen kasvot ovat
epätoivoiset, tyynenäkin murheelliset.

Herra, valaise kasvosi, Thaimaassakin!

Ja minä näin
murheellisten kasvojen muuttuvan
ja alkavan säteillä iloa...