Mahulta maailman ääriin 9

Orvokki Ahonen | 8.8.2012 14.00

Evankeliumin leviäminen maaseudulla tapahtuu usein henkilökohtaisella tasolla. Uskovat elävät uskonsa todeksi arkielämässä ja heidän muuttunut elämänsä vaikuttaa naapureihin.

Täti Somkid ja hänen miehensä tulivat uskoon melko iäkkäinä. Heidän "aapiskirjansa" oli Raamattu ja täti Somkid todisti rohkeasti Jeesuksen muuttavasta voimasta. Heillä oli yksi ongelma! Heidän pihassaan kasvoi vanha, suuri uhripuu. Sen ympärille oli kiedottu värillisiä liinoja ja veipä joku naapureista ruokaakin siinä asuville hengille. Puun ohi kuljettiin pelkoa ja kunnioitusta tuntien.
Lukiessaan Raamattua täti Somkid ymmärsi, että Jeesuksen veren puhdistaman ihmisen ei enää tarvitse lepyttää henkiä eikä pyytää heiltä suojelusta elämäänsä. Hän pyysi seurakunnan saarnaajaa ja vanhempia uskovia kaatamaan tuon uhripuun.

Uhritalo koristeineenPitkän ja hartaan rukouksen jälkeen miehet lähtivät sahoineen täti Somkidin talolle. Naapurit olivat saaneet vihiä tädin aikeista ja he kokoontuivat katsomaan ennenkuulumatonta operatiota. Koskaan ennen tuolla kylällä ei oltu kajottu uhripuihin eikä muihinkaan " pyhiin paikkoihin." Miehet aloittivat hikisen urakkansa ja sahureita vaihdettiin usein. Työn edistyessä jännitys ja pelko väkijoukossa kasvoi. Kukaan ei uskaltanut sanoa ääneen sitä, mitä kaikki ajattelivat: " Tästä ei hyvää seuraa. Jotakin kauheaa tapahtuu täti Somkidin perheelle ja kenties koko kylälle." Täti kulki hymyillen väkijoukossa vettä tarjoillen ja rauha ja ilo hänen sydämessään vain kasvoi. Hän uskoi vahvasti, että Elävä Jumala suojelee häntä ja hänen perhettään, kun hän poistaa pihaltaan sen, mikä murehduttaa Jumalan henkeä. Kun vanha puu saatiin lopulta kaadettua, uskovat virittivät voittolaulun ja kyläläiset palasivat kauhuissaan koteihinsa. Täti hymyili vapautuneesti ja hoki:" Khoop khun phra Jeesu Christ." Kiitos Jeesukselle Kristukselle. Paavali kirjoittaa Efesolaisille 5:8-9 " Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina, sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä."

Seurakunnan väkeä syömässä

 

Täti Somkid ja hänen miehensä kasvoivat uskossaan ja sunnuntai-aamuisin heidät nähtiin rukoushuoneella keittämässä riisiä koko seuraväelle. Perheen aikuiset lapset eivät uskoneet Jeesukseen ja täti halusi varmistaa, että heidät haudattaisiin kristittyjen tapaan eikä poltettaisi, niin kuin buddhalaiset tekevät. Täti maalasi talonsa seinälautoihin suurin kirjaimin viimeisen tahtonsa. Se kuului:" Me uskomme Jeesukseen Kristukseen ja meidät pitää haudata kristittyjen hautausmaahan." Kunpa meidän uskomme Jeesukseen näkyisi, kuuluisi ja tuoksuisi arjen keskellä.

 

Aiheet: Lähetystyö