Mahlulta maailman ääriin 3

Orvokki Ahonen | 15.2.2012 3.00

Lähetyshoitajan tärkein " salainen ase " Etiopiassa oli rukous. Synnytysten hoitaminen savimajojen lattialla öljytuikun valossa oli aina riskialtista. Synnyttävät äidit eivät olleet käyneet neuvolassa, monilla oli anemia ja muita sairauksia ja " hakim" haettiin vasta sitten, kun vauva ei alkanut syntyä. Ilman Jumalan apua en olisi selvinnyt yhdestäkään päivästä. Erään äidin henkiinjääminen oli suuri Jumalan ihme. Synnytys oli kestänyt jo 3 päivää, lapsi oli kuollut ja äiti taisteli hengestään. Ensimmäiseksi otin " hätäpuhelun " Jumalalle, pyysin armonaikaa tälle monen lapsen äidille ja viisautta hoitaa tilanne oikein. Annoin ensiavun ja sain lopulta suostuteltua miehen lähtemään sairaalaan. Ensin hän vaati takuita siitä, että vaimo jää varmasti henkiin, ettei rahat mene hukkaan!! Leikkaussalissa selvisi, että naisen kohtu oli pahasti revennyt ja hän oli ollut todellisessa hengenvaarassa. Hän toipui ja palasi kotiin lastensa luo.

Orvokki ja Land Rower -sairaankuljetusautoSirkku Mikkelä ja Orvokki Sheben klinikallaElettiin kevättä 1978. Keisari Haile Selassie oli syrjäytetty vallasta ja maata johti kommunistipuolue. Jo pitemmän aikaa oli kuulunut huhuja ulkomaalaisten karkottamisesta, mutta kukaan ei uskonut sen tarkoittavan meitä. Evankeliumin työ jatkui Shebessä ja lähiympäristössä samoin kuin työt klinikoilla ja kouluilla. Kaksi uutta klinikkaa oli vihitty käyttöönsä, sairaanhoitajia oli riittävästi, mutta epävarmuus tulevaisuudesta huolestutti. Vähitellen autojamme alettiin pyytää kyseenalaisiin kuljetuksiin ja klinikoille ja asuntoihimme tehtiin kotitarkastuksia, joissa tavaramme luetteloitiin. Tarkastuksissa ei meiltä löytynyt mitään kiellettyä, mutta saimme määräyksen poistua Kaffan läänistä 24 tunnin varoitusajalla. Kaikkien lähetysjärjestöjen lähetit joutuivat sieltä pois. Uusi hallinto koulutti pikaisesti nuorista miehistä sotilaita ja koulutukseen joutuivat uskovat nuoretkin. Heille oli tulossa vaikeat ajat ja se suretti meitä eniten. Me pääsimme pois, mutta uskovat jäivät. Heitä kidutettiin ja vangittiin, mutta he säilyttivät uskonsa ja tulivat entistä rohkeimpina Herran todistajina ulos vankiloista. Tänään he saavat olla todistamassa Etiopian historian suurinta herätystä. Etiopian 85 miljoonasta asukkaasta kristittyjä on monta miljoonaa ja monet muslimit ovat myös vastaanottaneet Jeesuksen.

Naapurimajat luonnon keskelläTulin Etiopiasta heinäkuussa 1978 ja olin varma, etten enää palaisi sinne. Jotkut lähetit menivät Keniaan, osa Japaniin ja osa jäi odottelemaan takaisin pääsyä. Yhdeksän vuoden jälkeen Etiopian hallitus alkoi myöntää uudelleen viisumeita lähetystyöntekijöille ja työ jatkui.

Eräs merkittävä Jumalan väliintulo kutsumustani ja elämääni ajatellen tapahtui vuonna 1975.

Jouduin tulemaan Suomeen ja olin hyvin sairaana ja itseeni pettyneenä Auroran sairaalassa odottamassa verensiirtoa. Minulla epäiltiin hepatiitin lisäksi erästä trooppista sairautta, johon olin saanut vahvan lääkekuurin. Illalla en pystynyt nousemaan ylös, minua huimasi ja koko maailma musteni silmissäni. Yöllä tunsin, miten joku ihmeellinen voima tuli vuoteeni viereen ja kuulin selvästi sanat:" Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän aina ja iankaikkisesti ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet." Nousin varovasti ylös, huimaus ja pahoinvointi oli poissa ja valtava kiitollisuus täytti sydämeni. Tiesin, että Jeesus oli koskettanut ruumistani, sieluani ja henkeäni ja matka Hänen kanssaan jatkuu epäonnistumisistani huolimatta. Aamulla lääkärit ihmettelivät virkeää potilasta ja sain kertoa heille yöllisestä vieraastani. En tarvinnut verensiirtoa lainkaan, sillä veriarvoni alkoivat nopeasti nousta normaalille tasolle. Siitä alkoi toipuminen ja entistä läheisempi yhteys Herrani kanssa.

Seuraavassa osassa matka jatkuu Thaimaahan...

Orvokki Ahonen 

 

Aiheet: Lähetystyö