Tessalonikalaisten odotus

Tuulikki Pietilä | 9.11.2014 23.09

Paavalin kirjeitä opiskellessa olen ajatellut uskossa kasvamista. Paavalin tiimi perusti Tessalonikaan seurakunnan, joka joutui kärsimään vainoissa. Tessalonikan uskovat ottivat Paavalin joukosta esimerkkiä niin, että evankeliumi kaikui heidän kauttansa eteenpäin, niin että Paavali kuuli muilta ihmisiltä, kuinka tessalonikalaiset kääntyivät epäjumalista elävän Jumalan luokse, palvelemaan elävää ja todellista Jumalaa ja odottamaan taivaista Jeesusta (1.Tess.1:9-10). Kun minä olen ottanut Jeesuksen pelastajakseni, kääntynyt pois entisestä elämästäni, olenko ryhtynyt myös palvelemaan häntä? Olenko alkanut odottamaan Jeesuksen paluuta? Vai tyydynkö vain siihen, että minut on pelastettu? Raamattukoulussa olen nähnyt sen, että Jumalan palveleminen voi todella maksaa ja sillä on paljonkin tekemistä jokapäiväisen arkielämäni kanssa! Kuinka suuren hinnan haluan itse maksaa Jumalan palvelemisesta? Mitä olen valmis tekemään hänen vuokseen? Ja jos todella odotan Jeesuksen paluuta, miten se muuttaa suhtautumistani oman elämäni jäljellä olevaan aikaan? Elänkö tätä maanpäällistä lyhyttä elämää varten? Miten mahdollinen muutos näkyy käytännössä? Rohkaisen sinua lukemaan itseksesi tämän raamatunkohdan ja rukoilemaan, että Jumala puhuisi sen kautta omalle sydämellesi.